Kraniosakraaliterapia
Kallon luut, niiden emotionaalinen merkitys ja anatomiset yhteydet kehon kokonaisuuteen.
22 luuta. Yli sata saumaa.
Kallo ei ole yhtenäinen kova kuori, vaan herkästi liittyvien luiden kokonaisuus.
Kallon luiden välillä on yli sata saumaa eli suturaa. Ne eivät ole kiinteitä liitoksia — ne mahdollistavat luiden hienovaraisen liikkeen suhteessa toisiinsa.
Tämä liike on perusta kraniosakraaliselle rytmille ja sille hienolle viestintävirralle, joka kulkee kalvoissa, nesteissä ja faskian kautta läpi koko kehon.
Hermot kulkevat luun läpi.
Kallon luiden läpi ja niiden välisistä aukoista kulkevat kaikki kaksitoista aivohermoa.
Luiden vapaa liikkuminen on edellytys sille, että hermot voivat toimia vapaasti. Pieni jännitys luussa tai saumassa voi vaikuttaa hermon toimintaan.
Jos kallon luut eivät liiku niin kuin niiden tulisi, se voi heijastua laajasti hermostoon, faskiaan ja koko kehon kokonaistilaan.
Dura mater — yhtenäinen jatkumo.
Dura mater käärii aivot sisälleen ja suojaa selkäydintä. Se on osa keskushermoston suojajärjestelmää.
Se muodostaa myös sisäiset rakenteet: aivosirpin (falx cerebri), joka kulkee aivojen vasemman ja oikean puoliskon välissä, sekä pikkuaivoteltan (tentorium cerebelli), joka erottaa isoaivot pikkuaivoista.
Duuraputki kulkee kallon pohjalta aina sakrumiin asti — yhtenäisenä, jännittyvänä ja vapautuvana kokonaisuutena.
Neste, joka tuottaa rytmin.
Aivo-selkäydinneste tuotetaan aivojen ventrikkeleissä ja kiertää keskushermostossa subaraknoiditilassa.
Se ravitsee, suojaa ja huuhtoo kuona-aineita keskushermostosta. Toimii iskunvaimentimena ja antaa aivoille kelluntakyvyn — aivot painavat nesteessä huomattavasti vähemmän kuin ilmassa.
Hengitys, jota luut kuuntelevat.
Kallon liike tapahtuu kahden vaiheen kautta — fleksion ja ekstension. Tämä rytmi heijastuu koko kehoon.
Fleksio
- Kallo levenee ja lyhenee
- Parilliset luut rotatoituvat ulospäin ja alaspäin
- Parittomat luut liikkuvat alaspäin
- Keho rotatoituu ulospäin
Ekstensio
- Kallo kapenee ja pitenee
- Parilliset luut rotatoituvat sisäänpäin ja ylöspäin
- Parittomat luut liikkuvat ylöspäin
- Keho rotatoituu sisäänpäin
Stressi kiristää usein takaraivoluun alueen kalvostoa. Myös syntymä — voimakas emotionaalinen kokemus — vaikuttaa usein takaraivoluun alueeseen.
Intuitiivinen näkökyky — kyky aistia ja hahmottaa ilman analyyttistä ajattelua.
Koostuu syntyessä neljästä osasta — luutuu yhteen n. 3–6 v. Yhteys atlaksen (C1) kautta sekä vagushermoon, joka kulkee jugulaarisen aukon läpi. Duura kiinnittyy vahvasti foramen magnumin ympärille. Fyysiset vammat missä tahansa kehossa voivat heijastua takaraivoluuhun duuran ja kalvoston kautta — yhtenäisenä jatkumona koko kehon läpi.
Takaraivoluu ja sakrum
— yksi pari.
Takaraivoluu ja sakrum ovat duuran kautta kiinteässä yhteydessä toisiinsa.
Ne vaikuttavat toinen toisiinsa jatkuvasti. Jännitys tai vapautuminen toisessa heijastuu aina myös toiseen.
Synnytyksen voimat voivat aiheuttaa takaraivoluun eri osien keskinäistä kiertymistä sekä kondyyleihin kohdistuvaa puristusta. Nämä tallentumat voivat olla näkyvissä vielä aikuisena.
Vahva yhteys psyykkeeseen — vaikuttaa mielialaan, stressinsietokykyyn ja uneen. Voi ottaa häiriötä mistä tahansa kehossa tapahtuvasta.
Syväymmärrys ja selkeä näkökyky.
Koskettaa lähes kaikkia kallon luita. Suurin voima kraniosakraaliliikkeessä. Vaikuttaa silmiin, nieluun, poskionteloihin ja korviin. Duura kiinnittyy kitaluuhun turkinsatulan alueelle.
Hormonien satula.
Turkinsatula (sella turcica) on kitaluun muodostama kuoppa, jossa hypofyysi — aivolisäke — lepää.
Hypofyysi ohjaa koko kehon hormonijärjestelmää: kilpirauhanen, lisämunuaiset, sukurauhaset, kasvuhormoni.
Kitaluun liikkuvuus on siten tärkeää — se mahdollistaa, että hypofyysi voi levätä turkinsatulassaan ja toimia kallon rytmin mukana.
SBS — kraniosakraalinen lähtöpiste.
SBS on kitaluun ja takaraivoluun välinen nivel kallonpohjassa. Siitä liike kulkee sakrumiin saakka — aivo-selkäydinnesteen rauhallisen aaltoilun mukana.
Ilmaisun pidättäminen TMJ:n kautta. Huimaus voi heijastua emotionaaliseen epävarmuuteen.
Elämän tasapaino, joustavuus ja itseilmaisu. Kuuleminen ja kuulluksi tuleminen — mitä haluan kuulla, mitä kuulen. Kommunikaation haasteet.
Vestibulaarijärjestelmä · TMJ · faskiayhteys lonkkaan · vagushermo jugulaarisen aukon kautta. Duura kiinnittyy ohimoluun kallio-osaan (pars petrosa). Huimaus ja tasapainohäiriöt liittyvät usein ohimoluun liikkuvuuteen.
Rauhattomuus.
Yhteys korkeampaan tietoisuuteen, integraatio.
Alla somatosensorinen ja motorinen aivokuori — käsittelee kehon tuntoaistimuksia ja ohjaa liikettä. Sagittaali-, koronaali- ja lambdoidisuturat liittävät päälakiluut otsaluuhun ja takaraivoluuhun. Duura kiinnittyy laajasti päälakiluihin.
Etuaivokuori — korkean tason toiminnot: päätöksenteko, suunnittelu, impulssikontrolli, työmuisti. Hallitsee vaistomaisia reaktioita. Evoluutiossa uusin aivojen osa — se, mikä erottaa ihmisen muista eläimistä.
Kyky nähdä ja kulkea eteenpäin maailmassa.
Alla prefrontaalikorteksi — aivojen kehittynein osa, joka vastaa päivittäisistä toiminnoista. Duura kiinnittyy otsaluun sisäpintaan ja seulaluun crista galliin. Yhteys silmiin ja niiden verenkiertoon, frontaalisiin poskionteloihin, seulaluuhun ja kitaluuhun. Otsaluu liittyy myös otsapäänsärkyihin.
Intuitio ja sisäinen näkeminen — aistiminen, joka tapahtuu ennen sanoja. Joissakin perinteissä kutsuttu kolmannen silmän luuksi.
Lamina cribrosa — seulalevy, jonka läpi hajuhermon kuidut kulkevat suoraan aivoihin. Crista galli ankkuroi aivosirpin (falx cerebri) — sama kalvojatkumo, joka päättyy lopulta sakrumiin. Niveltyy otsaluuhun, kitaluuhun, yläleukaan ja vomeriin.
Yläleuka muodostaa kitalaen. Suu on lapsen ensimmäinen väline tutkia maailmaa, joten tämä on hyvin intiimi alue — hammashoidot ja muut toimenpiteet voivat jättää jälkensä, ja niihin liittyy usein myös häpeää.
Kommunikaatiokyky.
Suojelee aivoja ja vaimentaa purentaliikettä. Yläleuka muodostaa osan nenäontelosta ja kovasta kitalaesta, ja liittyy hengitykseen, nielemiseen ja kielen asentoon. Nenähengitys kulkee yläleuan alueen kautta — sen muutokset vaikuttavat myös rintakehän hengitysmekaniikkaan. Yhteys etuketjun faskian kautta rintakehään.
Ilmaisu ja sanomatta jääneet asiat. Viha, pidättäminen, kontrolli. Leuka on usein ensimmäinen paikka, johon stressi tallentuu — ja leuan vapautuminen vapauttaa usein myös lantionpohjaa.
Leuka on herkkä autonomisen hermoston tilalle. Sympaattisen hermoston aktivoituessa — taistele-pakene-tilassa — leuka jännittyy automaattisesti. Hampaiden pureminen on usein merkki ylivireyden tilasta.
Aggressio · viha · raivo · turhautuminen · päättäväisyys · romahtaminen · vetäytyminen · luovuttaminen.
Leuasta lantioon.
Alaleuka on ainoa liikkuva kalloluu. Sen vaikutus ulottuu kuitenkin paljon kalloa kauemmas — faskiaalisen yhteyden kautta.
Purentalihakset ja lantionpohjan lihakset ovat myös osittain yhteydessä autonomiseen hermostoon — esimerkiksi vaguksen ja trigeminuksen kautta.
Kun hengitys toimii huonosti, myös lantionpohja voi heikentyä. Huono ryhti puolestaan lisää kuormitusta tähän ketjuun — sekä lantionpohjaan että purentalihaksiin.
Voima ja suojelu.
Niveltyy neljän luun kanssa: otsaluu, kitaluu, ohimoluu ja yläleuka. Pyrkii aina sopeutumaan jännityksiin näiden välillä. Iskunvaimennus — yksi kasvojen vahvimmista rakenteista, suojaa ohimoluuta ja silmäkuoppaa.